Viikonloppu

Me lähdettiin viikonloppuna saareen hermolomalle. Vähän on meinannut nutturaa kiristää ja asennekin on ollut 75 astetta väärässä asennossa, niin pieni pakomatka saareen teki hyvää itse kullekin. Lämmitettiin sauna, käytiin uimassa, grillattiin hyvää ruokaa, istuttiin terassilla ja ihasteltiin ukonilmaa, juotiin sivistyneesti itsemme ja toverit pöydän alle, nukuttiin pitkälle päivään, otettiin aurinkoa, kuunneltiin hyvää musiikkia, nautittiin päivästä.. Oli jälleen kerran ihana reissu! Tänään ollaankin sitten vaan löhötty kotosalla ja syöty pitsaa. Pyhitä lepopäivä.

 

Ensiviikolla alkaakin koulu. Oon innoissani, kauhuissani ja jännittynyt samaan aikaan. Ihanaa kun saa sisältöä arkeen ja tekemistä päiville, nää seinät alkaa kaatua ihan tosissaan päälle kun niitä joka päivä tuijottelee. Mutta tästä se taas lähtee! Kalenteri uupuu vielä. Mä haluan koulukalenterin, mieluiten jonku sellasen, missä on paljon piirroshahmoja ja söpöjä kuvia. Saa muut sitte miettiä, että käykö tuo nyt ihan täysillä.

Bucketlist

"bucket list" - things to do before you die

Ennen kuin kuolen, haluan..

• aloittaa tavoitteellisen hevosten harrastamisen uudelleen
• omistaa oman- tai ylläpitohevosen
• oppia puhumaan venäjää
• matkustaa Venäjälle
• omistaa jenkkiauton
• omistaa Saab 900, jossa on voimaa kuin pienessä kylässä
• oppia autoista niin paljon kuin mahdollista
• perustaa perheen
• rakastua
• tulla rakastetuksi
• valmistua haaveammattiini
• matkustaa Karibialle
• mennä naimisiin
• olla niin rikas, ettei tarvitsisi huolehtia raha-asioista enää ikinä
• oppia rakastamaan itseäni
• omistaa bostoninterrierin
• ajaa tehokkaalla autolla kilparadalla
• laihtua tavoitepainooni
• kasvattaa piiitkät hiukset
• omistaa mökin saaresta
• hypätä benji-hypyn
• käydä Disneylandissa
• että vanhempani näkevät lapsenlapsensa
• nähdä veljenlapseni
• käydä vakituisissa töissä
• olla mallikuvauksissa
• päästä mallikilpailun finaaliin asti
• käydä Välimerellä sukeltelemassa

Rakastan

Jotkut ovat hyviä korjaamaan autoja, toiset ovat hyviä matematiikassa ja kolmannet osaavat puhua täydellistä venäjää. Jokainen on hyvä jossain, ja minä olen hyvä rakastamaan. Rakastan monia ja jokaista eri tavalla. Rakastan perhettäni yksikkönä omalla tavallani, ja jokaista perheenjäsentä vielä erikseen. Isälle auon naamaani ja laitan hänen sukat solmuun hänen ollessa päiväunilla, ja hän tietää että rakastan. Äitiä katson pitkään ja hymyilen, halaan lujasti. Saatan lähettää jonkin typerän kissavideon, ja hän tietää että rakastan. Veljelleni haukun sitä, kuinka surkea hänen sänkynsä on nukkua. Kutitan, koska tiedän että se ärsyttää häntä, vitsailen armeijan aamuherätyksistä, ja hän tietää että rakastan. Ystäville lähetän huonoja vitsejä ja he tietävät että rakastan. Yhdelle kissakuvia, toiselle kuva kamalista kulmakarvoista ja kolmannelle joku niin huono kaljantaikuva, että se on jo hyvä. Miesystävälleni keitän aamulla kahvia, teen työpäivän jälkeen ruokaa, siivoan kotona. Pidän hyvänä, kysyn päivän kuulemiset, tuen ja kannustan. Olen hänestä hurjan ylpeä. Ja mikä tärkeintä, hän tietää että rakastan. Hän tietää myös sen, että rakastan sitä kun saan näyttää hänelle kuinka paljon häntä rakastan. He kaikki tietävät, että rakastan omalla tavallani.

 

Itsensä rakastamisen jalo taito mulla on vielä vähän hukassa. Tai ei niin vähääkään, se riippuu aivan päivästä, tähtien asennosta, siitä onko sukat hyvin vai rullalla, muuttolintujen matkan vaiheesta ja aivan liian paljon muiden mielipiteistä. Kaikkien niiden mielipiteistä, joiden ei pitäisi missään nimessä antaa vaikuttaa. Hitaasti mutta varmasti mä opettelen rakastamaan itseäni, katsomaan itseäni uusin silmin ja elämään elämää välittämättä muiden mielipiteistä. Kun on koko pienen elämänsä verrannut itseään muihin, on edessä aikamoinen työmaa. Mutta mä tiedän, että pystyn siihen. Haluan sitä, enkä anna minkään tai kenenkään astua mun tielle. Minun pitäisi olla itseeni tyytyväinen, minun pitäisi olla itsestäni ylpeä. Vielä en sitä osaa, mutta yritän jokainen päivä uudestaan niin kauan, että onnistun.

Hyvä päivä

Tänään on ollut hyvä päivä. Eilen ei ollut. On uskomattoman raskasta kun tuntuu hukkuvansa omiin ajatuksiinsa, varsinkin silloin kun ne eivät tee mitään järkeä, kun niissä ei ole mitään logiikkaa. On raskasta itsekin tiedostaa, kuinka turhaa on tekemällä tehdä itselle paha olo. Ennen se paha olo purkautui fyysisenä. En tiedä, onko nykytilanne yhtään sen parempi. Kun ei saa suutansa auki ja märehtii yksin typeriä ajatuksiaan ja pelkojaan. Mun tulee niin tyhmä olo, kun en anna itselleni lupaa olla onnellinen. Kun piirtelen mörköjä seinille ilman mitään syytä ja kyseenalaistan kaiken.

 

Eilen olin huono. Olin niin huono ja surkea, ettei tehnyt mieli nousta sängystä laisinkaan. Olin lihava, tyhmä ja saamaton, eilisen minusta ei tulisi mitään. Tänään oli toisin. Nousin sängystä, eikä haitannut yhtään että pilvet roikkuivat harmaalla taivaalla. "Huomenta rakas, haluaisitko kahvia?" "Mmmrrh.." Sekään ei haitannut, että sain murinaa vastaukseksi. Ihanat kamalat yövuorot, ajattelin. Nousin sängystä, revin hupparin päälleni ja hymyilin. Se tuoksui ihan siltä murisevalta mörökölliltä joka ärisi vielä sängynpohjalla. Keitin kahvia, kävin tupakalla, selasin facebookin, viestit ja sähköpostit. Vein miesystävälle kahvin sänkyyn, suukotin niskaa ja menin puuhailemaan omia puuhiani. Saa mies kiukutella aamukiukkunsa pois rauhassa, jos ärsyttää nousta ylös. Päätin heti herättyäni, että tänään olen onnellinen. Tästä päivästä tulee hyvä päivä, vaikka kaikki maailman ihmiset olisivat kiukkuisia. Ja tästä päivästä tuli hyvä.

 

Huomenna on varmaan taas huono päivä, mutta nautin jäljellä olevasta hyvän päivän illasta. Yksi askel eteen, kaksi taakse, eikös se niin mene? Tai sitten päätän ottaa kolme askelta eteen, silläkin riskillä että taaksepäin otettavien askelten määrä nousee kahteen. Jos päätän että huomisestakin tulee hyvä päivä, että siitä tulee hyvä päivä vaikka kaikki maailman ihmiset olisivat kiukkuisia. Onnistuisikohan? Ei tiedä jos ei kokeile. Nyt mä tuhoan nuo kaikki hurjat kolme olutta jääkaapin perältä ja painun vällyihin. Huomenna on taas uusi päivä.

Minä olen

Siitä onkin taas vierähtänyt hetki jos toinenkin kun viimeksi kirjoitin. Tein taas sen tempun, että poistin kaikki vanhat postaukset. Kaikki kaksi. Ei sillä että niissä olisi ollut jotain vikaa tai puutteita, halusin vain aloittaa puhtaalta pöydältä.

 

Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viimekerran, paljon on ollut tapahtumatta. Välillä menee paremmin, välillä paremmin kuin hyvin ja välillä huonommin, ja joskus menee sitten ihan päin honkia. Välillä ollaan yksin vaikka ollaankin kaksin, mutta kuitenkin ollaan ja tykätään olla. Ollaan vaan kahdestaan ja muristaan, kun maailma tuntuu liian pahalta paikalta mutta ei sitä kehtaa ääneen myöntää. "Ei tarvi auttaa, kyllä minä pärjään", ja silti on ihan hyvä olla, vaikkei ole. Vaikka välillä ahdistaa ja vituttaa, niin silti on hyvä olla. Se, että välillä on surkeita päiviä, ei tarkoita sitä ettenkö olisi onnellinen. Minä olen onnellinen, tajuttoman onnellinen, vaikka joskus mietinkin salaa, että olen enemmän yksin kuin muut. Vaikka eihän se ole totta. Ihmismieli on kummallinen ja liian usein itsekäs ja sokea. Paljosta voisin  pyytää anteeksi, mutten pyydä, koska tällainen minä olen. Lapsellinen, herkkä, välillä itsekeskeinen ja helposti loukkaantuva. Miksi minun pitäisi pyytää anteeksi sitä, mitä minä olen? Miksi minun pitäisi pyytää anteeksi sitä, että reagoin asioihin niin kuin reagoin?

 

Minä olen ihan hyvä näin, vaikka olenkin vähän rikki. Saumat vähän repsottaa sieltä täältä ja muutamaa kohtaa on paikkailtu, osaa paremmalla menestyksellä ja osaa sitten vähän huonommalla, mutta on ainakin yritetty paikata. Aluksi liian pieni tähän maailmaan, mutta nykypäivänä oikein sopiva, ellei jopa erittäin hyvä. Enää ei tarvitse niin paljon tukea muista, pystyy seisomaan omilla jaloillaan ja välillä leuka pystyssä. Että tässä minä olen, ja minä olen hyvä näin. Bring it on.

 

Minä olen täydellinen minä.