torstai 6. elokuuta 2015

Minä olen

Siitä onkin taas vierähtänyt hetki jos toinenkin kun viimeksi kirjoitin. Tein taas sen tempun, että poistin kaikki vanhat postaukset. Kaikki kaksi. Ei sillä että niissä olisi ollut jotain vikaa tai puutteita, halusin vain aloittaa puhtaalta pöydältä.
 
Paljon on ehtinyt tapahtua sitten viimekerran, paljon on ollut tapahtumatta. Välillä menee paremmin, välillä paremmin kuin hyvin ja välillä huonommin, ja joskus menee sitten ihan päin honkia. Välillä ollaan yksin vaikka ollaankin kaksin, mutta kuitenkin ollaan ja tykätään olla. Ollaan vaan kahdestaan ja muristaan, kun maailma tuntuu liian pahalta paikalta mutta ei sitä kehtaa ääneen myöntää. "Ei tarvi auttaa, kyllä minä pärjään", ja silti on ihan hyvä olla, vaikkei ole. Vaikka välillä ahdistaa ja vituttaa, niin silti on hyvä olla. Se, että välillä on surkeita päiviä, ei tarkoita sitä ettenkö olisi onnellinen. Minä olen onnellinen, tajuttoman onnellinen, vaikka joskus mietinkin salaa, että olen enemmän yksin kuin muut. Vaikka eihän se ole totta. Ihmismieli on kummallinen ja liian usein itsekäs ja sokea. Paljosta voisin  pyytää anteeksi, mutten pyydä, koska tällainen minä olen. Lapsellinen, herkkä, välillä itsekeskeinen ja helposti loukkaantuva. Miksi minun pitäisi pyytää anteeksi sitä, mitä minä olen? Miksi minun pitäisi pyytää anteeksi sitä, että reagoin asioihin niin kuin reagoin?
 
Minä olen ihan hyvä näin, vaikka olenkin vähän rikki. Saumat vähän repsottaa sieltä täältä ja muutamaa kohtaa on paikkailtu, osaa paremmalla menestyksellä ja osaa sitten vähän huonommalla, mutta on ainakin yritetty paikata. Aluksi liian pieni tähän maailmaan, mutta nykypäivänä oikein sopiva, ellei jopa erittäin hyvä. Enää ei tarvitse niin paljon tukea muista, pystyy seisomaan omilla jaloillaan ja välillä leuka pystyssä. Että tässä minä olen, ja minä olen hyvä näin. Bring it on.
 
Minä olen täydellinen minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti